24.11.1999 - 25.05.2008 Ukko menehtyi äkillisesti kotipihallaan sairaskohtaukseen 25.05.2008, ollessaan 8,5 vuotias. Kävimme Ukon kanssa Yliopistollisessa eläinsairaalassa asti, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä Ukon pelastamiseksi. Ukolle tehtiin pyynnöstämme obduktio Yliopistollisessa Eläinsairaalassa kuolinsyyn selvittämiseksi. Patologieläinlääkärin loppuarviossa todettiin seuraavaa: Obduktion päälöydös on pahanlaatuinen verisuoniperäinen kasvainmuutos pernassa, nk. hemangiosarkooma. Kasvain oli revennyt ja aiheuttanut sisäisen verenvuodon vatsaonteloon. Hemangiosarkooma on yleinen kasvain vanhemmilla koirilla. Tyypillinen sijaintipaikka on perna tai sydänkorvake. Koska kasvaimet ovat verisuoniperäisiä, ne ovat tyypillisesti hauraita ja hyvin verentäyteisiä. Kasvaimien repeäminen on tavallista ja seurauksena on usein voimakas verenvuoto, mikä voi johtaa akuuttiin yleiskunnon heikkenemiseen ja jopa eläimen äkilliseen menehtymiseen ilman edeltäviä oireita. Sivulöydöksenä oikean takajalan polvinivelessä todettiin nivelrikkomuutoksia. ( Ukon oikeaan polveen tehty eturistisiteen korjausleikkaus 2001) Obduktiossa löydettiin Ukon vatsaontelosta noin 1,5 litraa hyytymätöntä verta ja pernassa kiinni noin 2 desilitraa hyytynyttä verimassaa. Pernassa 5cm x 4cm x 3cm kokoinen pernan läpi ulottuva uudismuodostelma ja vieressä toinen noin 2 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä uudismuodostelma. (nk. hemangiosarkoomia) UKON SUKUTAULU: Sukutaulu KASVATTAJA: Cristina Bäckman, Porvoo TERVEYSTIEDOT: Lonkat(D-D), Kyynärpäät ( 0/0) * Suomen Bokseriyhdistyksen vuoden 2005 TOKO-koira * SBY Lahden ao. vuoden 2005 TOKO-koira * BB-Klubin vuoden 2004 jälkikoira * SBY Lahden ao. vuoden 2004 palveluskoira * Suomen Bokseriyhdistyksen vuoden 2001 PK-pari * SBY UMA vuoden 2001 PK-bokseri

Ukon kanssa harrastettiin metsäjälkeä ja TOKOa. Metsäjälkiharjoittelu aloitettiin SBY:n kesäleirillä vuonna 2000 Ukon ollessa 7kk ikäinen. Leiriltä saimme kipinän jäljestämiseen ja jälkeä alettiin treenaamaan aktiivisesti. Matkan varrella oli paljon ongelmia Ukon jääräpäisyyden ja ylettömän energian takia. Ukko on kuitenkin aina ollut erittäin työhaluinen ja kun Ukon energia saatiin kanavoitua oikeisiin asioihin alkoi jäljestäminenkin sujua. Jälkikeppien ilmaisu ei aluksi sujunut lainkaan, mutta kiinnostus keppeihin saatiin leikin avulla. Tottiksessa suurimmaksi ongelmaksi muodostuivat noudot. Sitkeän harjoittelun jälkeen uskalsimme mennä lokakuussa 2001 jälkikokeeseen. Ensimmäisessä kokeessa kaikki kuusi keppiä löytyivät, mutta esineruutu oli katastrofi. Syykin oli selvä, liian vähän harjoittelua.

Tammikuussa 2002 Ukko alkoi tottistreenin jälkeen ontumaan. Eläinläääkari suoritti perusteelliset tutkimukset ja oikeasta polvesta löytyi lievä nivelrikko ja tulehdus. Levon ja lääkityksen avulla polvi saatiin kevääksi parempaan kuntoon ja kesäkuussa osallistuimme jäljen AVO-luokkaan, josta saimme tuloksen. Lokakuussa 2002 tulikin suuri takapakki treenaamisen suhteen. Normaalilenkillä Ukko alkoi yhtäkkiä ontumaan polvea ja taas oli edessä eläinlääkärireissu. Polvesta oli katkenuut eturistiside ja side korjattiin leikkauksella sekä samalla puhdistettiin polven nivelrikkoa. Toipumiseen meni yli puoli vuotta ja vasta syksyllä 2003 polvi alkoi olla kunnossa.

Syksyllä 2004 Ukko saavutti metsäjäljen voittajaluokasta koulutustunnuksen JK3. Vuuoden 2005 aikana Ukko sai TOKO:n voittajaluokasta 3 ykköstulosta ja koulutustunnuksen TK3. Syksyllä 2006 alkoi Ukon polvi ja selkä (spondyloosis) kipuilemaan niin pahasti, että päätin lopettaa kaiken treenaamisen ja Ukko jäi 7-vuoden ikäisenä eläkkeelle. Ukko oli luonteeltaan bokseriksi todella mielyttämisen haluinen ja saalisviettinen. Ukon kanssa kilpaileminen oli aina mukavaa, koska Ukko halusi tehdä työtä. Kotona Ukko oli helpppo ja tottelevainen sekä koiralaumamme ehdoton pomo. Ukon äkillinen kuolema oli meille kaikille suuri järkytys. Ulkoapäin Ukko täysin kunnossa ja syövän olemassa olosta ei näkynyt merkkiäkään. Ukko nautti suuresti elämästään maalla. Ukko oli minulle elämäni koira ja on aina sydämessäni.